keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Keep On Dreaming


 
"Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan" - Muumipappa

Unelmointi ja haaveilu, yksi elämän rikkauksista. Unelmia, monenlaisia. Suuria, pieniä, saavutettavia ja mahdottomiakin. Iloisia, ihania, haikeita, sykähdyttäviä, kauniita, lohduttavia, piristäviä, kannustavia, tavoitteellisia... kuvittelisin, että lähes poikkeuksetta aina positiivisia. On unelmia, joihin voi upota kuin vanhan hyvän ystävän kainaloon, olla vain ja hymyillä lempeästi. Ja on myös unelmia, jotka saavat sydämen sykkimään ja veren kuohumaan suonissa kuin viimeistä päivää. Tuntuu sille, että jos minä en tuota unelmaa saavuta, niin maailma kaatuu siihen samaiseen paikkaan.

"Ota rauhallisesti vaan, ei koko laaksossa ole mitään pahempaa kuin me itse." - Mymmeli

Niin, pahimmat murskaajat unelmillemme löytyvät meistä itsestämme ja joskus myös läheisistämme. Unelmat ovat yksityisiä ja henkilökohtaisia, niin hauraita että pahimmassa tapauksessa niitä ei voi enää kasata uudelleen, kun ne on kerran rikottu. Varsinkaan, jos unelman on rikkonut itselle läheinen henkilö. 

Itse olen unelmoinut ja haaveillut aina. Mutta ihmekös tuo, kun päässä virtaa ikuinen sanojen ja tekstien joki. Oman pään sisälle on ollut helppo piiloutua, jos on ollut vaikeaa. Mutta parhaimmat unelmat ovat syntyneet onnellisessa mielessä. Ei tarvitse kuin laittaa silmät kiinni tai musiikit korville ja matka on valmisteltu. Siellä tapaa vanhoja ystäviä ja uusia tuttavuuksia, seikkailee jokaisessa maailman kolkassa aina Ihmemaata myöten. Mutta siellä pohditaan myös realistisia haaveita, mietitään että onkohan minusta siihen, toteuttamaan ne. Ainut vain, että valtaosa näistä jää sinne pään sisälle. Ja miksi. Koska haaveista kertominen on arka paikka. Ei ole ihan helppoa avata omia haaveitaan ja unelmiaan toisille. Arvostelu ja teilaus pelottaa. Entäs jos mun haaveeni ovatkin ihan tyhmiä, älyttömiä ja mahdottomia. Toisaalta haaveiden lausuminen ääneen tekee niistä todellisempia. Ehkä myös niistä kertominen toisille asettaa itselle paineita niiden toteuttamisesta. Ja pakko muistaa, että joskus haaveet eivät ole vain itsestä kiinni.

On helppoa heittää, että haluan matkustaa sinne tänne ja tuonne. Ei välttämättä myöskään ole niin vaikea kertoa, jos haaveilee tietynlaisesta kodista, uudesta ihanasta laukusta, lemmikistä tai vaikka ruisleivästä vietettyään pitkän ajan ilman niinkin itsestään selvää asiaa. Mutta vaikeammaksi menee, kun aletaan unelmoida suuremmista ja henkilökohtaisemmista asioista. Silloin, kun muutos unelmien myötä tulee olemaan suurempi. Silloin, kun unelmien toteuttaminen vaikuttaa myös muihin. Silloin, kun se unelma on itselle niin tärkeä, ettei halua kenenkään pääsevän tarttumaan siihen ja arvostelemaan sitä. 

Unelmien toteutumisen tiellä on esteitä, nuorempana sitä hidastavat ehkä konkreettisemmat asiat niinkuin ikä, vanhemmat ja raha. Vanhemmiten hidasteina on varmasti kaikista eniten me itse. Koska oman itsensä pahin vastustaja katselee meitä monesti juurikin sieltä oman mielemme peilistä. Vahvimmat tarttuvat vasaraan ja pamauttavat tuon maailmojen välisen esteen hajalle, jotkut tarvitsevat siihen hieman apua ja on myös heitä, jotka jäävät omien esteidensä vangiksi kaikesta huolimatta. 
 
"Ja päätökset pitää tehdä oikeassa mielenvireessä ja mieluiten nopeasti, ettei vire mene ohi." - Vilijonkka
 
Liika miettiminen tukahduttaa usein hyvän vireen, unelmien mahdottomuuden pohtiminen tekee niistä oikeasti mahdottomia. Spontaanius unelmien toteuttamisessa on osaltaan tärkeää. Kyky potkaista käyntiin prosessi unelmien saavuttamiseksi. Se, ettei jää vain uneksimaan vaan oikeasti tekee kaikkensa niiden unelmiensa eteen. Aina ei voi voittaa ja onnistua, mutta enemmän harmittaa se, jos ei edes yrittänyt. Vastoinkäymisten ei saa antaa lamaannuttaa ja tulla unelmien tielle. Mahdotontakin pitää joskus uskaltaa tavoitella saavuttaakseen sen. Päättää, että hemmetti, vain taivas on rajana! Ja aina voi aina on rakas Plan B, koska jos alkuperäinen unelma lopulta osoittautuu liian hankalaksi toteuttaa, sitä voi aina varmasti soveltaa. Ja jos huomaa, ettei sitten halunnutkaan sitä mistä oli jo kauan ehtinyt unelmoida, sekin on ihan sallittua, koska mieltään saa kyllä muuttaa.
 
"Minä omistan kaiken mitä näen ja mistä pidän. Minä omistan koko maailma." - Nuuskamuikkunen
 
Taivas täynnä tähtiä joista jokainen on yksi unelma. Kuinka lohdullista on katsoa noita pimeässä hohtavia pieniä pisteitä ja tietää, että kyllä minä ne vielä jonakin päivänä saavutan. Kunhan vain löydän tien juuri niiden oikeiden tähtien luokse ja kurkotan tarpeeksi korkealle. Ja kuinka ihanaa on tietää, että osa unelmista on jo saavutettu. Ymmärtää, että kun tähän on tultu niin tästä ei voi ja edes kannata muuta kuin jatkaa eteenpäin, kohti uusia unelmia ja uusia seikkailuja.
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti